Päivi and Olli Meduri

My dear friends Päivi and Olli had their wedding last July. It took a while to find the time to the final selection. Here are two of them. I cannot forget the wedding itself, what a rainy day and the best Indian food you can imagine on Northern Hemisphere. I'm sometimes still daydreaming about it...

Vuosikilpailu odottaa

Valokuvaajain liiton vuosikilpailu on alamme arvostetuin kisa. Kisakuvien valitseminen on piinallista. Omilla suosikeilla ei aina ole yhteyttä kuvien varsinaiseen kilpailukykyyn, niihin asioihin joita alan tuomaristo mittaa. Toisaalta kuvissa on oltava tuoreutta, toisaalta niiden on oltava teknisesti moitteettomia.
Olen nyt hionut kisakuntoon muutaman kuvan, joiden raadintaa saamme seurata Naantalin Kevätpäivillä maaliskuun lopussa. Kuvissa esiintyville asiakkaille on luonnollisesti ilmoitettu tilanteesta ja saamme jännittää yhdessa.

National competition

We aren't allowent to publish the entries we send to our Finnish Photographers Associations annual competition. But I'll show you some of my personal semi-finalists. Some of my favourites from last year.

Varokaa Fragmin-nursea

Kun kerroin tuttavilleni kirjoittavani nettipäiväkirjaa, heitä pelotti mitä uutta muut saavat tietää elämästäni. Itse tiesin paremmin: Tampereen Visuaaliviestinnän Instituutissa opiskelleet valokuvaajat eivät omaa yksityiselämää, josta olisi edes kertomista. Halusin kirjoitta blogiani englanniksi, koska kuulun suureen kansainväliseen kuvaajafoorumiin, jonka jäsenten kesken haluan elämääni jakaa. Mielessäni kajasti David Becksteadin tavoin singahtaa destination-kuvaajaksi, good-bye Kokkola, well come jet set weddigs. No, tietysti viikot viettäisin Kokkolassa, koska olen niin kotipaikkauskollinen. Auto parkkiin Kruunupyyhyn ja siitä in ja out.
Kunnes kohtalo puuttui peliin: murtaessani nilkkani viime viikonlopun keikalla, keskussairaalasta kirjoitettiin kuusi viikkoa sairaslomaa. Ne jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, etten koskaan ole selvinnyt piikityksestä tahi veren näkemisestä pyörtymättä - asia joka ei voi olla vaikuttamatta ammatinvalintaan. Nyt pöydälläni odottaa 20 injektioruiskullista huippuhintaista veritulpanestorohtoa: Fragminia. 200 euron potti, joka on itse ruiskutettava napaan. (Ei ollut kuulemma pakko hankkia, mutta jos kotimaisenkaan uran haaveita hautoo, olisi paikallaan laittaa joku apteekkiin)
Kaikki tämä uusi vapaa-aika ja minusta tuli kauhuelokuvien Fragmin-nurse. Ensimmäinen pistos meni perille, mutta kahtena seuraavana iltana piti tehdä hyttyset, kun se ei kertakaikkiaan mene kerralla perille yhteen paikkaan. Nyt kertakäyttöruiskuja on ympäri huoneistoa ja seuraavaksi kaadun kepeillä niiden päälle. Eilen nimittäin kaaduin kyynärsauvoissa olevan talvipiikin päälle ja sain kertaistumalta takaosaan uuden anatomisen mutta turhan suorituspisteen.

Digi antaa mahdollisuuksia

Kuvaan nykyään hääpareja myös studiossa, mutta lippulaivani purjhtii miljöössä. Miljöökuvauksen tulos on aina jotakin täysin ennalta-arvaamatonta ja se tekee työstä ja elämästä jännittävän. Kuvaan miljöökuvat mieluimmin häitä edeltävällä viikolla, nyt viikkoa ennen vihkimistä.
Kokkolan miljööt ovat minulle tuttuja, eri säissä ja vuoden ja vuorokaudenajoissa. Kun lähtee muualle Suomeen, on valmentauduttava tutustumalla taustoihin, todennäköiseen vallitsevaan valoon ja ennenkaikkea siihen kuinka paljon morsiuspari ja heidän ystävänsä antavat minulle mahdollisuuksia toimia. Valonhallintaan tarvitsen nimittäin kolmisen assistenttia, jotka koostetaan parin pitkäpinnaisimmista ystävistä.
Yhteistyö Ouluun muuttaneiden Jaanan ja Jussin sekä heidän ystäviensä kanssa muodostui ikimuistoiseksi: miljöössä vastaantulleet jutut (kokkolalainen tapa parkkeerata, valonaamaharjoitukset, ruuhka Kauppahallilla, ulkovalot jotka eivät koskaan syttyneet...) saivat meidät vain nauramaan ja nyt voi hymyillä myös sille puolelletoistatunnille, jonka vietimme siltaravintolassa odottamassa valojen syttymistä. Tottakai samaan lämmittelyravintolaan osui myös parin nivalalaista tuttavapiiriä, jotka ilmeisesti luulivat törmänneensä oikean hääpäivän haalistuneeseen lopputunnelmaan, jossa kaikki jo katsoivat kelloa lähteäkseen kotiin. Tottahan pöydässä kelloa katsottiin, mutta odotimme auringon laskua ja sinistä hetkeä, minkä lämmittämistä varten morsiuspari oli hankkinut uuden lyhdyn. Jaana ja Jussi voivat täydentää tarinasta puuttuvat käänteet, mutta lyhtykuvat päädyttiin sittenkin tekemään tyylikkäästi valaistun Seurahuoneen eteen enkä halunnut unohtaa myöskään Toripolliisia. Tässä vaiheessa olimme todella hyytyneitä: se näkyy hiukka perinteisissä asennoissa, muttei asenteessa. Toripolliisikuvan valo on aivan ihana ja se kannatti siltäosin tehdä huolella.
Näin hyviin tuloksiin ja tunnelmiin päätyineistä viikonlopuista syntyy illuusio, että valokuvaajan työ olisi helppoa. Muutaman päivän vietinkin jalat ilmassa, mikä seuraavana viikonloppuna kääntyi minua vastaan

Let me present: Jaana and Jussi Ruuska

The church of Oulu-joki

I often like to take pictures from above: models' faces are most important part of the picture but you can also see the dress and something about the location



We had only about half an hour to create the church photos. Yet you cannot imagine how hard we all laughed when we were considering posing options and measuring the light. It's important to make either the bride or the groom a little taller than the other one. On wedding days you have high heels and hair changing the balance.

The many faces of Oulu

It was truly a wonderfully crazy week-end in Oulu. The last pictures were supposed to be taken when certain lights on a curvy bridge would be lit, but it wouldn't happen. We waited for an hour and a half in a restaurant by the Oulu-river and kept popping out and watching it its dark enough for the sensors that the streetlights turn on- and nothing happened. I allmost thought its time to finish the shoot (started at noon and now it was past 4pm) Then we thought that the restaurant Seurahuone is beutifully lit and we'll try to use that as a "Parisian" background. I think it is beutiful!



The groom has a great sense of humor and he confessed to me that he had proposed the bride on this parking lot. Of course I wanted to show he coordinates to everybody. We had great problems to find a parking space because everybody was still Saturday shopping. We parked the couples car in front of the market hall and I loved the way the color matched surroundings. We made several poses here and in the finished photos I'll digitally clean the undercloth on the car.



Another rawish version from the same place- yes it was coooold!



One digitally darkened version from the neighbourhood of the church (you can see a glimpse behind, on the right)
This is homage to Gordon McGowan (see the coventry post) I had to make the couple come lower to show the church.
Just love the birchtrees here.



Oulunjoen kirkko -church is beautiful but not so photogenic when there's little ambient light. Here the couple's friends hand hold warm video kind of lights to give form to the faces

An unforgettable day in Oulu

The last Saturday in February I photographed this most pleasant couple in a northern city called Oulu. We studied lighting and locations on Friday but of course Saturday was very different and we had to make the choises according to that. Our last photo is with one of the symbols of Oulu, the Police of the tradesquare (what an awfull translation, we say Toripoliisi)
It was truly cold, around -14, we made everything ready with the assistants and the couple rushed to their position. One of the assistants had a light for the Policeman only. We laughed all so hard. I love the light that is made w a large reflector, flash and Gary Fong lighthsphere.

Sairauslomalla, time-table questions

Nilkkani tosiaan murtui useammasta kohdasta lauantaina (liukastuin kameralaukkuni kanssa keikalla), leikattiin sunnuntaina ja kipsattiin maanantaina. Tiistaina pääsin kotiin, mutta en kotirapun portaitten takia pääse toimistolle ennenkuin ylävartalo kantaa alavartaloa varmemmin. Liukkaus on vieläkin vaaratekijä, kun kipsatulle jalalle ei saa asettaa painoa pariin kolmeen viikkoon. Minut saa parhaiten kiinni, kuten aina ennenkin, laittamalla tekstiviestiä numeroon 0500 869068
Olemme kaikki jännityksellä odottaneet hetkeä,kun saan laitettua nettiin hauskat Oulussa kuvatut hääkuvat. Odottelen vain sopivaa juoksupoikaa, jonka voin pomottaa hakemaan toisen kuvat sisältävän koneen naapurissa olevalta toimistoltani...
Elämä on vähästä kiinni:)

Break a leg!

I have allways known that leg injuries are a photographers worst enemy. On Saturday I slipped on the icy road after a funeral shoot and one bone in my ankle broke in three pieces. Surgery and six weeks with a cast.
If somebody is expecting some promised photos, it'll take some time to get away from the hospital...

Re-archiving

January is the time to rearrange everything in the studio. All the old digital archives take less space when we burn them on DVDs in stead of the old CD:s. Have some great plans for the studio space, for the highschool graduates.
Today I worked on the wedding photos we took in Oulu last week-end. The couple's wedding is this week-end and I'll publish some of our best work on Saturday evening.
Tonight we plan exciting new things for our clients with my Pietarsaari colleague Katja Uitto.